Viuhkapyrstöharrastuksen soisi leviävän Suomessakin:
1) Notho menee pieneenkin altaaseen. 40 litraa riittää hyvin parillekymmenelle aikuiselle kalalle. Kasvatusvaiheessa kaloja voi olla paljon tiheämmässäkin. Vain muutama laji kasvaa hiukan suuremmaksi (n. 10cm).
2) Nothot ovat kaikkein kauneimpia makean veden kaloja.
3) Nothot eivät ole tarkkoja vesiarvojen ja lämpötilan suhteen.
4) Nothot eivät maksa juuri mitään. Mätimunia saa halvalla AquaBidistä.
5) Nothot voi laittaa seura-akvaarioonkin, jos altaassa ei ole evien nyppijöitä tai reviirikaloja. Virtaus ei saa olla voimakas.
6) Killiharrastaja voi helposti hankkia lajeja, joita ei ole kellään muulla Suomessa.
7) Killiharrastaja voi kasvattaa altaassaan uhanalaisia lajeja, joita ei enää vuosiin ole löydetty luonnosta.
8) Nothoharrastus käy sekä lyhytpinnaiselle (kalat elävät vain 6-12kk) että pitkäjänteiselle harrastajalle (voi kasvattaa uuden sukupolven joka vuosi).
9) Kudetuksessa ei ole ongelmia. Kalat kutevat alle kahden kuukauden ikäisinä ja jatkavat puuhiaan lähes kuolemaansa saakka.
10) Viuhkapyrstöt kantavat ja sairastavat vähemmän tauteja ja loisia kuin muut kalalajit. Usein esimerkiksi sisäloiset ovat peräisin luonnosta pyydystetyistä kaloista. Nothobranchiukset ovat kuitenkin aina akvaariossa kasvatettuja, joten riskit ovat pienemmät.
ORKIDEAVIUHKAPYRSTÖ PÄHKINÄNKUORESSA:
Alkuperä: Tansania, Rufiji-joen vesistöalueen lammikot.
Koko aikuisena: Kokonaismitta 25-50mm, Naaraat ovat pienempiä kuin koiraat.
Akvaarion vähimmäiskoko: 40L. Ui kaikissa akvaarion osissa.
pH: 6-9, veden kovuudella ei juuri merkitystä, mutta ei yli 15 dH.
Lämpötila: 22-32 Celsiusta, Kasvaa nopeammin lämpimässä, mutta kuolee aiemmin.
Elinikä: 6-12 kuukautta.
Sukupuolierot: Naaras on väritön.
Kutu: Aloittaa kutupuuhat 2 kuukauden iässä. Mätimunat kerätään turveastiaan.
Sopeutuvuus muiden kalojen kanssa: Ei reviirikalojen kanssa.
Sopeutuvuus oman lajin kanssa: Koiraat voivat olla aggressiivisia toisilleen.
Ravinto: Lihansyöjä, elävä ja pakastettu ruoka, myös kuivaruoat kelpaavat
Muuta: Akvaariossa on oltava hyvin hidas virtaus.
Paras ja kattavin Nothobranchius-sivusto on täällä.
 |
| Killit kuoriutuivat parissa tunnissa, mutta ne olivat hyvin pieniä (2-3mm). |
 |
| Pipetillä poikaset voidaan siirtää suurempaan kasvatusämpäriin . |
.JPG) |
| Kussakin ämpärissä on pari litraa "vanhaa" akvaariovettä, vesiruttoa (Egeria densa) ja vedensuosikkia (Limnophila sessiliflora) sekä limaskaa (Lemna minor), kierteisiä sekä yli 50 orkideaviuhkapyrstön poikasta. Vedensuosikki suli nopeasti seisovassa vedessä. |
 |
| Viisi päivää syntymästä. Vatsat pullottavat. |
 |
| Yhdeksän päivän ikäisiä poikasia. |
 |
| 11 päivän ikäisiä poikasia. Suurimmat ovat noin 5mm. |
 |
| 12 päivää. |
 |
| 16 päivää syntymästä. |
 |
| 17 päivän ikäinen noin sentin mittainen poikanen. |
 |
| Ikä 18 päivää, pituus 10mm. |
 |
| Kolme viikkoa syntymästä. |
 |
| Tämä hieman yli sentin mittainen poikanen pääsee ensimmäistä kertaa elämässään suodatettuun altaaseen. |
 |
| 21 päivää. |
 |
| Kymmenen litraa vettä, kourallinen hiekkaa, kierteisiä, vesiruttoa ja Seran L-60-pillisuodatin. Tässä on killien koti seuraavan kuukauden ajan (21-49 päivän ikäiset). |
Ongelma: Ensimmäisen parin viikon aikana kaikkein pienimmät poikaset häipyvät jonnekin.
Ratkaisu: Poikasten kokoerot ovat melko suuria jo heti kuoriutuessa ja ensimmäisten viikkojen aikana erot kasvavat entisestään. On suhteellisen yleistä, että kaikkein suurimmat poikaset voivat syödä pienimpiä sisaruksiaan. Ongelman voi välttää poimimalla kookkaimmat poikaset erilliseen kasvatusaltaaseen.
Ongelma: Poikasten kuolleisuus ensimmäisen viikon aikana on hyvin suurta. Poikaset uivat vain pohjalla.
Ratkaisu: Poikaskuolleisuus on usein seurausta monista eri seikoista. Ensinnäkin inkubaatioaika on saattanut olla liian pitkä eli mätimunat olisi pitänyt kastaa jo aiemmin. Pitkälle venynyt inkubaatio tuottaa myös paljon bellyslidereitä eli poikasia, jotka eivät ole saaneet uimarakkoaan toimimaan oikein. Liian matala kasvatuslämpötila, veden epäpuhtaudet (jopa klooriyhdisteet) ja sopivan ravinnon puute aiheuttavat myös ongelmia.
Ongelma: Jo poikasvaiheen ohittaneita viuhkapyrstöjä kuolee päivittäin. Kaloissa ei näy ulkoisia, eikä sisäisiä vikoja ja ne näyttävät syöneen hyvin.
Ratkaisu: Ongelmana saattaa olla Oodinium-loinen, jolle Nothobranchius-lajit ovat erityisen herkkiä. Ongelma häviää yleensä lisäämällä altaaseen suolaa ruokalusikallinen per 20 litraa sekä nostamalla lämpötilaa ainakin 30 asteeseen.
Ongelma: Viuhkapyrstöt eivät syö kuivaruokaa.
Ratkaisu: Useimmat Nothobranchius-lajit voidaan opettaa syömään kuivaruokia. Yli parisenttisillä kaloilla tämä käy helposti pitämällä kaloille paastopäivä ja antamalla ruoka sen jälkeen.
Ongelma: Viuhkapyrstökoiraat menettävät osittain värinsä.
Ratkaisu: Nothobranchius-lajit ovat hyvin lyhytikäisiä kaloja ja koiraiden värikylläisyys on huipussaan 2-3 kuukauden iässä. Käyttämällä vitamiinilisiä ruokinnassa voidaan värien kylläisyyttä parantaa jonkin verran.
Ongelma: Kalojen sukupuolijakauma on vääristynyt.
Ratkaisu: Tällaista ilmiötä esiintyy yleisesti myös luonnon populaatioissa. Toisissa lajeissa koiraat ovat yleisempiä ja toisten kohdalla naaraat muodostavat enemmistön. Toisinaan väitetään vesikemian olevan yhteydessä ilmiöön, mutta empiirinen evidenssi väittämän tueksi puuttuu. Asialle ei käytännössä voi tehdä mitään muuta kuin kasvattaa riittävän suuria populaatioita terveen perimän varmistamiseksi.
 |
| 24 päivän ikäiset poikaset liikkeessä. Eggersi ui vilkkaasti kaikissa vesikerroksissa, mutta asettuu pimeällä pohjan tuntumaan. |
 |
| Ikää 25 päivää. |
 |
| 26 päivää. Ei väriä. |
.JPG) |
| N. eggersin toisen sukupolven suurin yksilö, ikä 26 päivää, koiras TL 20mm. |
 |
| Nothobranchius eggersi red Rufigi River TAN 95-07, 28 päivää. |
 |
| N. eggersi TAN 95-07, koiras 22mm, ikä 31 päivää. |
 |
| Nothobranchius eggersi red Rufigi River TAN 95-07, 32 päivää. Ilmeisesti kuvassa on koiras ja naaras. Kokoero on huomattava. |
 |
| Kuvassa kaksi koirasta, joilla ikää 34 päivää. Toisella pituutta 22mm ja pienemmällä vain 16mm. |
 |
| 35 päivää. Uloste on kellertävää ilmeisesti artemian vaikutuksesta. Kuvassa koiras ja naaras. |
 |
| JBL:n Artemio Set. Lämpötilasta riippuen kuoriutuminen tapahtuu 1-2 vuorokaudessa. Tässä on käytetty Meiran hienoa merisuolaa ja Seran munia. |
 |
| Mikromatoviljelmä on aloitettu kaurahiutaleilla ja maidolla. haju muistuttaa tuoretta oksennusta. Hyvin pienet madot (0,2-2 mm) kiipeävät laitaa pitkin. |
 |
| Mikromatoja. |
 |
| Nothobranchius eggersi TAN 95-07 female 36 days old Total Length 15mm. |
 |
| Nothobranchius eggersi TAN 95-07 female 42 days old Total Length 20mm. |
 |
| Nothobranchius eggersi TAN 95-07 male 42 days old Total Length 25mm. |
 |
 |
Orkideaviuhkapyrstö (Fishbase) Nothobranchius eggersi (Seegers 1982) on pienikokoinen
(maksimistandardimitta on koirailla 4cm ja naarailla 3,5cm)
vanhanmaailmankilleihin (Aplocheilidae) kuuluva pohjakutija. Se on petokala,
joka syö pienikokoista hyönteisravintoa ja pieneläimiä. Myös kaupalliset
kuivaruoat maistuvat. Kala on hyvin lyhytikäinen ja saattaa saavuttaa
maksimissaan noin 18 kuukauden iän. Yleensä elinikä on 6-12 kuukautta. Nothojen elinympäristö on varsin vaativa. Ne asuttavat usein mutaisia pieniä lampareita, joissa vesi seisoo ja on altis suurille lämpötilan vaihteluille. Shidlovskiyn, Torgashevin ja Streltsovin Tansanian keräilyretkellä huhti-toukokuussa 2010 mitattiin useita mielenkiintoisia vesiarvoja nothojen keräilypaikoilta:
Ilman lämpötilat: 28-35 Celsiusta.
Veden lämpötilat 24-35 Celsiusta
pH 7-9
Sähkönjohtavuus: 65-630 mS/m
Lukujen perusteella lienee selvää, että kyse ei ole vesiarvojen kannalta herkästä suvusta. Lienee myös turhaa olettaa, että luontainen elinympäristö edustaisi jotenkin optimaalista tilaa kalan hyvinvoinnin kannalta. Lammikoiden erot ovat suuria ja laji säilyy elossa erittäin suuren lisääntymisnopeutensa ja sopeutumiskykynsä ansiosta. Ne voivat asuttaa vesistöjä, joissa yksikään muu kalasuku ei menestyisi. Esimerkiksi Nothobranchius furzerin (sokkeloviuhkapyrstö) jotkut populaatiot elävät optimaalisissa akvaario-olosuhteissakin vain 12 viikon ikäiseksi kuoriutumisestaan (M. REICHARD, M. POLACIK AND O. SEDLÁCEK 2009). Silti laji on yleinen Mosambikissa. Se onkin maailman lyhytikäisimpiä selkärankaisia ja täten luonnollisesti hyvä kohde geriatriaa sivuavissa tutkimuksissa.
Nothobranchius eggersi on kotoisin Tansaniasta Rufiji-joen vesistöalueelta ja siitä on olemassa luonnossa useita paikallisia värimuotoja, joista viimeisin löytyi vuonna 2012. Dirk Wolframin sivustolta löytyy kuvia lajista. Eggersin värimuodot risteytyvät, mutta killiharrastajat ovat saaneet pidettyä alkuperäiset kannat puhtaina, joten kutakin luonnollista värimuotoa on saatavilla. Koodi 95-07 viittaa vuoden 1995 tutkimus- ja keräilyretkeen, jota johti Ian Sainthouse (British Killifish Association). Loppuosa 07 viittaa löytöpaikkaan Tansaniassa (TAN). Kuvia retkeltä voi ihailla Nothobranchius Maintenance Groupin sivuilta valitsemalla "Collecting trips" ja sieltä kyseinen retki. Samoista lammikoista löytyi myös toista Nothobranchius-lajia: N. janpapi (kääpiöviuhkapyrstö).
Eggersi elää pehmeässä vedessä noin 24-28-asteisessa vedessä. Poikasvaihetta lukuun ottamatta se ei ole erityisen herkkä laji ja sitä on helppo kasvattaa ja viljellä. Ainoa vaikeus on tietysti munien ja poikasten hyvin pieni koko, mikä luo haasteita harrastajalle. Lisäksi koiraat nahistelevat keskenään, joten kasvattaja saattaa tarvita useita pieniä altaita aggressioiden välttämiseksi. Muuten lajia voidaan pitää hyvin pienissä akvaarioissa, eikä se muodosta uhkaa muille kaloille. Hämärä valaistus, hapan vesi, runsas kasvillisuus ja heikko virtaus ovat asioita, joita orkideaviuhkapyrstö arvostaa. Henkilökohtaisesti en ole havainnut kalojen hyppäävän akvaariosta.
Nothobranchius-lajeja tavataan monissa Afrikan valtioissa:
Kenia
Malawi
Kongon demokraattinen tasavalta
Mosambik
Sudan
Etelä-Afrikka
Tansania
Uganda
Sambia
Tšad
Pohjoisimmat esiintymisalueet sijaitsevat Sudanissa ja etelässä elinalue ulottuu Etelä-Afrikan pohjoisosiin. Esiintymisalue ulottuu idässä Intian valtamereen saakka (esim. Tansanialle kuuluvat saaret: Sansibar ja Mafia) ja lännessä uloimmillaan Kongo-joen ylimmille vesistöalueille. Lajeja on määritelty noin 70 ja lisää lajeja tulee tutkijoiden tietoon muutamia joka vuosi. Yleensä tutkijoiden keräily- ja tutkimusretket suuntautuvat alueille, joihin on pääsy maastoautolla. Kaukana tiestöstä olevat alueet ovat siis pääosin koluamatta. Retkillä ei vältytä vaaroilta. Usein matkakuvauksissa kerrotaan villieläinten, aseellisten kapinallisryhmien ja tautien aiheuttamasta uhasta. Lisäksi koko infrastruktuuri (esim. kulkuyhteydet) on pääosin hyvin primitiivisellä tasolla.
Nothojen kotilammikot ja joenpenkat saattavat ajoittain kuivua kokonaan. Evoluution myötä niille onkin kehittynyt oivallinen selviytymiskeino. Ne kutevat jo hyvin nuorina vesistön pohjalle ja munat kuoriutuvat vasta kuivan kauden jälkeen. Nothobranchius eggersillä tuo kuiva kausi (inkubaatioaika) on noin 40-70 vuorokautta pitkä lämpötilasta riippuen (voidaan vaihdella välillä 24-29 Celsiusta). Eri lajien inkubaatioajoista on vaihtelevaa tietoa netissä. Esimerkiksi American Killifish Associationin sivuilla on eggersin inkubaatioajaksi mainittu 24 Celsiuksen lämpötilassa 10-16 viikkoa eli 70-112 vuorokautta. Ennen tätä munat eivät kuoriudu, vaikka sadetta tulisikin. Kannattaa huomata, että tässä kuvatut alkuperäiset kalat, jotka tulivat Bangkokista olivat inkuboitumassa vain 41 vuorokautta. Kuoriutumistulokset olivat silti erinomaiset. Lämpötila lienee melko ratkaiseva tekijä ajan suhteen. Varokeinona luonto on kehittänyt vielä ajoituksen, jossa vain noin 90% mätimunista kuoriutuu ensimmäisessä sateessa. Loput kuoriutuvat vasta toisen kerran kastuessaan. Akvaariossa juuri turpeeseen lasketut mätimunat ”kuivataan” puristelemalla turve niin kuivaksi, ettei vettä enää tipu. Turve saa vielä kuivua muutamia tunteja sanomalehden välissä. Tämän jälkeen munat laitetaan turpeen seassa muovipussiin ja sitten pimeään edellä mainituksi ajaksi. Kuoriutumisvalmiit munat erottaa silmäparista mätimunan sisällä. Valitettavasti N. eggersin munat ovat niin pieniä, että tämä keino ei ole aivan helppo toteuttaa.
Killiharrastus on helppo aloittaa pienelläkin budjetilla. Ensimmäiseksi tilataan tietysti hedelmöittyneitä munia. Niitä voi saada monestakin paikasta. Killiharrastus on Suomessa varsin harvinaista, mutta googlaamalla voi löytää email-osoitteita eurooppalaisista harrastajista. He lähettävät miellään mätimunia ja ruokaymppejä kiinnostuneille. Valitettavasti talven pakkaset rajoittavat mätimunakauppaa meillä, koska jäätyminen tappaa kaiken elämän lähetyksestä. Suosittu mätimunien lähde on AquaBid.com
Seuraava raportti on noviisin kirjoittama ja sen vuoksi kokeneempien kommentointi on tietysti suositeltavaa. Kun killin munat ovat kuoriutumisvalmiita, ne laitetaan turpeineen pieneen kulhoon, johon lisätään muutama sentti vettä toisesta akvaariosta. Hanavettä ei saa käyttää, jollei ole varma sen laadusta. Paakkuuntunut turve hajoitetaan varovasti vedessä. Parin tunnin kuluttua suurin osa munista on jo kuoriutunut. Vuorokauden päästä ne otetaan pipetillä tai pienellä kupilla hieman suurempaan altaaseen (esim. ämpäriin), johon laitetaan noin 5cm kerros vettä toisesta akvaariosta. On olemassa myös toinen Notho-koulukunta, joka laittaa ensikasvatusaltaaseen noin 10cm "vanhaa" akvaariovettä ja pillisuodattimen. Näin opastetaan esimerkiksi Bèla Nagyn sivustolla. Osa munista kuoriutuu hieman myöhemmin, joten kannattaa odottaa vielä toinen vuorokausi, ennen kuin turve puristetaan vedestä kuivaksi, kuivataan ja laitetaan takaisin muovipussiin ja valolta suojaan pariksi viikoksi. Osa munista kuoriutuu vasta ”toisessa kasteessa”.
Kun pikkupoikaset ovat nyt ämpärissä, on kasvattajan päätehtävä huolehtia niiden ravinnonsaannista. Ensimmäisen viikon aikana ruokinta suoritetaan ainakin kaksi kertaa päivässä. Keijukatka ja mikromadot ovat parasta ravintoa tässä vaiheessa, koska pienimmät 2-3-milliset poikaset eivät pysty vielä syömään artemiaa. Artemiaa poikaset syövät jo viimeistään kolmantena päivänä. Pitää huolehtia myös siitä, että niillä on jatkuvasti myös likoeläimiä syötäväksi. Likoeläimiä tulee veteen, kun sinne laitetaan muutamia kierteisiä (Melanoides tuberculata) sekä kasveja toisesta akvaariosta. Keijukatkan kuoriutumisessa käytettyä vettä voidaan lisäksi siis kaataa veteen kerran vuorokaudessa. Elämänsä ensimmäiset kolme viikkoa orkideaviuhkapyrstöt viettävät tässä pienessä vesimäärässä ilman mitään suodatusta. Vettä vaihdetaan hyvin pieni määrä kerrallaan useasti päivässä. Veden pintaa voidaan nostaa pikkuhiljaa poikasten kasvaessa.
RUOKINTA:
0-4 viikon ikäiset
- Vastakuoriutunut artemia tai keijukatka
- Mikromadot
- Daphnia- tai kyklooppipakaste
- Jauhemainen poikasruoka
- Likoeläimet
Yli neliviikkoiset
-Vastakuoriutunut tai kasvatettu artemia
- Daphnia- tai kyklooppipakaste
- Kuivaruoka
- Mikro- ja grindal-madot
- Pakastesurviainen tai tubifex
Mikromatojen kasvatus
Helppo poikasruoka, joka kelpaa myös muille pienille kaloille:
1) Laita muovirasian pohjalle pikakaurahiutaleita ja/tai perunamuusijauhetta puolen sentin kerros.
2) Kostuta vedellä ja tilkalla maitoa.
3) Ripottele päälle hyppysellinen pikahiivaa ja lisää ymppi.
4) Sulje kannella, jossa reikä. Laita reikään pumpulia tai vastaavaa.
5) Laita melko lämpimään (ei yli 28 astetta) paikkaan ja pidä kosteana.
6) Madot alkavat ryömiä reunoja pitkin muutamassa päivässä. Raavi siitä ruoka kaloille.
7) Uusi viljelmä tarvittaessa. (Kannattaa aina pitää vähintään kahta purkkia.)
Grindal-matojen kasvatus
Helposti kasvatettava ruoka, joka kelpaa lähes kaikille kaloille. Grindaleita on useita lajeja, joilla on huomattaviua kokoeroja:
1) Laita muovirasian pohjalle multaa, sammalta tai turvetta muutaman sentin kerros.
2) Kostuta vedellä.
3) Ripottele päälle hiukan kissan kuivamuonaa ja lisää ymppi.
4) Sulje kannella, jossa reikä. Laita reikään pumpulia tai vastaavaa.
5) Laita lämpimään paikkaan (ei yli 25 astetta) ja pidä kosteana.
6) Aseta viljelmän päälle lasin tai muovin palanen. Osa madoista tarttuu siihen ja ne voidaan sitten tarjota kaloille.
7) Uusi viljelmä tarvittaessa. (Kannattaa aina pitää vähintään kahta purkkia.)
Hieman yli puolet poikasista saadaan kasvatettua kolmen viikon ikään edellä
kuvatuilla ohjeilla. Kokoerot ovat tämän jälkeen suuria (koiraat ovat suurempia
kuin naaraat) ja kaikkein pienimmät yksilöt ovat saattaneet jo joutua
sisarustensa ruoaksi. Jo viikon iässä jotkut yksilöt ovat kaksi kertaa sisaruksiaan kookkaampia. Voi olla hyvä kasvattaa kaikkein suurimmat yksilöt aluksi eri altaassa. Kolmen viikon iässä poikaset siirretään suodatettuun
altaaseen, jossa ei kuitenkaan tarvita kantta, koska N. eggersi ei hyppää. Kasveja laitetaan altaaseen myös ja
kierteissarvikotiloita. Myös vedenvaihdot on syytä tässä vaiheessa aloittaa runsaampina pari kertaa viikossa tai pieni määrä päivittäin. Värit alkavat ilmaantua ensiksi koiraille noin
kuukauden iässä. Koiraat alkavat myös käyttäytyä tässä vaiheessa toisiaan
kohtaan hieman aggressiivisesti, mutta tämä ei ole vaarallista. Ruokintaan
kannattaa ottaa mukaan myös teollisia valmisteita. Esimerkiksi Seran Viformo on
jauhettuna maistunut pienille poikasille. Myös surviaista voi jauhaa ravinnoksi. Pakastettu tubifex ja kyklooppi sekä tavallinen Tetran Discus menevät, mutta innostus ruoan perään ei ole artemian luokkaa. Vitamiinien saannin varmistamiseksi olen käyttänyt altaissa
hw-multivit-valmistetta suoraan veteen lisättynä.
Siirsin 49 päivän ikäiset poikaset Ikean 30-litraiseen Trofast-muovialtaaseen. Väestönlaskennan tulos oli 41 naarasta ja 32 koirasta. Kuolleisuus on ollut välillä 21-49 päivää minimaalista. Vain yhden naaraan olen löytänyt kuolleena. Uuden altaan tekniikka on hillitty: Seran L-60-pillisuodatin, Jägerin lämmitin (24-astetta), vesiruttoa ja liuskavesisaniaista (Ceratopteris thalictroides).
Orkideaviuhkapyrstö näyttäisi aloittavan kutukäyttäytymisen jo alle kahden kuukauden iässä, kun naaraat ovat vasta parisenttisiä. Haaremin (1k+2n) sijoittaminen pieneen seura-akvaarioon nuolimonnisten ja nuolimonnien seuraksi onnistui hyvin. Itse asiassa nuolimonniset muuttuivat saman tien rohkeammiksi. Koirasviuhkapyrstö ui vilkkaasti kaikissa vesikerroksissa ja kaksi naarasta käyttäytyvät huomattavasti rauhallisemmin. Kalat eivät vaikuta ollenkaan aroilta ja niiden voi sanoa olevan aivan sopivia seura-akvaarioasukkeja. Tosin suurten ja aivan pienten kalojen seuraksi niitä ei kannata laittaa. Myös reviirikalat ja eviä nyppivät lajit ovat huonoja kumppaneita. Virtausta akvaariossa ei saa olla kuin hyvin vähän.
Ilman lämpötilat: 28-35 Celsiusta.
Veden lämpötilat 24-35 Celsiusta
pH 7-9
Sähkönjohtavuus: 65-630 mS/m
Lukujen perusteella lienee selvää, että kyse ei ole vesiarvojen kannalta herkästä suvusta. Lienee myös turhaa olettaa, että luontainen elinympäristö edustaisi jotenkin optimaalista tilaa kalan hyvinvoinnin kannalta. Lammikoiden erot ovat suuria ja laji säilyy elossa erittäin suuren lisääntymisnopeutensa ja sopeutumiskykynsä ansiosta. Ne voivat asuttaa vesistöjä, joissa yksikään muu kalasuku ei menestyisi. Esimerkiksi Nothobranchius furzerin (sokkeloviuhkapyrstö) jotkut populaatiot elävät optimaalisissa akvaario-olosuhteissakin vain 12 viikon ikäiseksi kuoriutumisestaan (M. REICHARD, M. POLACIK AND O. SEDLÁCEK 2009). Silti laji on yleinen Mosambikissa. Se onkin maailman lyhytikäisimpiä selkärankaisia ja täten luonnollisesti hyvä kohde geriatriaa sivuavissa tutkimuksissa.
Nothobranchius eggersi on kotoisin Tansaniasta Rufiji-joen vesistöalueelta ja siitä on olemassa luonnossa useita paikallisia värimuotoja, joista viimeisin löytyi vuonna 2012. Dirk Wolframin sivustolta löytyy kuvia lajista. Eggersin värimuodot risteytyvät, mutta killiharrastajat ovat saaneet pidettyä alkuperäiset kannat puhtaina, joten kutakin luonnollista värimuotoa on saatavilla. Koodi 95-07 viittaa vuoden 1995 tutkimus- ja keräilyretkeen, jota johti Ian Sainthouse (British Killifish Association). Loppuosa 07 viittaa löytöpaikkaan Tansaniassa (TAN). Kuvia retkeltä voi ihailla Nothobranchius Maintenance Groupin sivuilta valitsemalla "Collecting trips" ja sieltä kyseinen retki. Samoista lammikoista löytyi myös toista Nothobranchius-lajia: N. janpapi (kääpiöviuhkapyrstö).
Eggersi elää pehmeässä vedessä noin 24-28-asteisessa vedessä. Poikasvaihetta lukuun ottamatta se ei ole erityisen herkkä laji ja sitä on helppo kasvattaa ja viljellä. Ainoa vaikeus on tietysti munien ja poikasten hyvin pieni koko, mikä luo haasteita harrastajalle. Lisäksi koiraat nahistelevat keskenään, joten kasvattaja saattaa tarvita useita pieniä altaita aggressioiden välttämiseksi. Muuten lajia voidaan pitää hyvin pienissä akvaarioissa, eikä se muodosta uhkaa muille kaloille. Hämärä valaistus, hapan vesi, runsas kasvillisuus ja heikko virtaus ovat asioita, joita orkideaviuhkapyrstö arvostaa. Henkilökohtaisesti en ole havainnut kalojen hyppäävän akvaariosta.
 |
| Nämä kaksi kolmen kuukauden ikäistä koirasta joutuivat erehdyksen seurauksena samaan pikkualtaaseen. Taistelu oli rajua, kunnes toinen saatiin kiinni ja siirrettiin pois. |
 |
| Nothobranchius-lajeja esiintyy Afrikassa ainakin kymmenessä eri valtiossa. |
Nothobranchius-lajeja tavataan monissa Afrikan valtioissa:
Kenia
Malawi
Kongon demokraattinen tasavalta
Mosambik
Sudan
Etelä-Afrikka
Tansania
Uganda
Sambia
Tšad
Pohjoisimmat esiintymisalueet sijaitsevat Sudanissa ja etelässä elinalue ulottuu Etelä-Afrikan pohjoisosiin. Esiintymisalue ulottuu idässä Intian valtamereen saakka (esim. Tansanialle kuuluvat saaret: Sansibar ja Mafia) ja lännessä uloimmillaan Kongo-joen ylimmille vesistöalueille. Lajeja on määritelty noin 70 ja lisää lajeja tulee tutkijoiden tietoon muutamia joka vuosi. Yleensä tutkijoiden keräily- ja tutkimusretket suuntautuvat alueille, joihin on pääsy maastoautolla. Kaukana tiestöstä olevat alueet ovat siis pääosin koluamatta. Retkillä ei vältytä vaaroilta. Usein matkakuvauksissa kerrotaan villieläinten, aseellisten kapinallisryhmien ja tautien aiheuttamasta uhasta. Lisäksi koko infrastruktuuri (esim. kulkuyhteydet) on pääosin hyvin primitiivisellä tasolla.
 |
| Nothobranchius-lajit voidaan jakaa useisiin alaryhmiin. Täältä löytyy enemmän tietoa. |
Nothojen kotilammikot ja joenpenkat saattavat ajoittain kuivua kokonaan. Evoluution myötä niille onkin kehittynyt oivallinen selviytymiskeino. Ne kutevat jo hyvin nuorina vesistön pohjalle ja munat kuoriutuvat vasta kuivan kauden jälkeen. Nothobranchius eggersillä tuo kuiva kausi (inkubaatioaika) on noin 40-70 vuorokautta pitkä lämpötilasta riippuen (voidaan vaihdella välillä 24-29 Celsiusta). Eri lajien inkubaatioajoista on vaihtelevaa tietoa netissä. Esimerkiksi American Killifish Associationin sivuilla on eggersin inkubaatioajaksi mainittu 24 Celsiuksen lämpötilassa 10-16 viikkoa eli 70-112 vuorokautta. Ennen tätä munat eivät kuoriudu, vaikka sadetta tulisikin. Kannattaa huomata, että tässä kuvatut alkuperäiset kalat, jotka tulivat Bangkokista olivat inkuboitumassa vain 41 vuorokautta. Kuoriutumistulokset olivat silti erinomaiset. Lämpötila lienee melko ratkaiseva tekijä ajan suhteen. Varokeinona luonto on kehittänyt vielä ajoituksen, jossa vain noin 90% mätimunista kuoriutuu ensimmäisessä sateessa. Loput kuoriutuvat vasta toisen kerran kastuessaan. Akvaariossa juuri turpeeseen lasketut mätimunat ”kuivataan” puristelemalla turve niin kuivaksi, ettei vettä enää tipu. Turve saa vielä kuivua muutamia tunteja sanomalehden välissä. Tämän jälkeen munat laitetaan turpeen seassa muovipussiin ja sitten pimeään edellä mainituksi ajaksi. Kuoriutumisvalmiit munat erottaa silmäparista mätimunan sisällä. Valitettavasti N. eggersin munat ovat niin pieniä, että tämä keino ei ole aivan helppo toteuttaa.
Killiharrastus on helppo aloittaa pienelläkin budjetilla. Ensimmäiseksi tilataan tietysti hedelmöittyneitä munia. Niitä voi saada monestakin paikasta. Killiharrastus on Suomessa varsin harvinaista, mutta googlaamalla voi löytää email-osoitteita eurooppalaisista harrastajista. He lähettävät miellään mätimunia ja ruokaymppejä kiinnostuneille. Valitettavasti talven pakkaset rajoittavat mätimunakauppaa meillä, koska jäätyminen tappaa kaiken elämän lähetyksestä. Suosittu mätimunien lähde on AquaBid.com
Seuraava raportti on noviisin kirjoittama ja sen vuoksi kokeneempien kommentointi on tietysti suositeltavaa. Kun killin munat ovat kuoriutumisvalmiita, ne laitetaan turpeineen pieneen kulhoon, johon lisätään muutama sentti vettä toisesta akvaariosta. Hanavettä ei saa käyttää, jollei ole varma sen laadusta. Paakkuuntunut turve hajoitetaan varovasti vedessä. Parin tunnin kuluttua suurin osa munista on jo kuoriutunut. Vuorokauden päästä ne otetaan pipetillä tai pienellä kupilla hieman suurempaan altaaseen (esim. ämpäriin), johon laitetaan noin 5cm kerros vettä toisesta akvaariosta. On olemassa myös toinen Notho-koulukunta, joka laittaa ensikasvatusaltaaseen noin 10cm "vanhaa" akvaariovettä ja pillisuodattimen. Näin opastetaan esimerkiksi Bèla Nagyn sivustolla. Osa munista kuoriutuu hieman myöhemmin, joten kannattaa odottaa vielä toinen vuorokausi, ennen kuin turve puristetaan vedestä kuivaksi, kuivataan ja laitetaan takaisin muovipussiin ja valolta suojaan pariksi viikoksi. Osa munista kuoriutuu vasta ”toisessa kasteessa”.
Kun pikkupoikaset ovat nyt ämpärissä, on kasvattajan päätehtävä huolehtia niiden ravinnonsaannista. Ensimmäisen viikon aikana ruokinta suoritetaan ainakin kaksi kertaa päivässä. Keijukatka ja mikromadot ovat parasta ravintoa tässä vaiheessa, koska pienimmät 2-3-milliset poikaset eivät pysty vielä syömään artemiaa. Artemiaa poikaset syövät jo viimeistään kolmantena päivänä. Pitää huolehtia myös siitä, että niillä on jatkuvasti myös likoeläimiä syötäväksi. Likoeläimiä tulee veteen, kun sinne laitetaan muutamia kierteisiä (Melanoides tuberculata) sekä kasveja toisesta akvaariosta. Keijukatkan kuoriutumisessa käytettyä vettä voidaan lisäksi siis kaataa veteen kerran vuorokaudessa. Elämänsä ensimmäiset kolme viikkoa orkideaviuhkapyrstöt viettävät tässä pienessä vesimäärässä ilman mitään suodatusta. Vettä vaihdetaan hyvin pieni määrä kerrallaan useasti päivässä. Veden pintaa voidaan nostaa pikkuhiljaa poikasten kasvaessa.
RUOKINTA:
0-4 viikon ikäiset
- Vastakuoriutunut artemia tai keijukatka
- Mikromadot
- Daphnia- tai kyklooppipakaste
- Jauhemainen poikasruoka
- Likoeläimet
Yli neliviikkoiset
-Vastakuoriutunut tai kasvatettu artemia
- Daphnia- tai kyklooppipakaste
- Kuivaruoka
- Mikro- ja grindal-madot
- Pakastesurviainen tai tubifex
Mikromatojen kasvatus
Helppo poikasruoka, joka kelpaa myös muille pienille kaloille:
1) Laita muovirasian pohjalle pikakaurahiutaleita ja/tai perunamuusijauhetta puolen sentin kerros.
2) Kostuta vedellä ja tilkalla maitoa.
3) Ripottele päälle hyppysellinen pikahiivaa ja lisää ymppi.
4) Sulje kannella, jossa reikä. Laita reikään pumpulia tai vastaavaa.
5) Laita melko lämpimään (ei yli 28 astetta) paikkaan ja pidä kosteana.
6) Madot alkavat ryömiä reunoja pitkin muutamassa päivässä. Raavi siitä ruoka kaloille.
7) Uusi viljelmä tarvittaessa. (Kannattaa aina pitää vähintään kahta purkkia.)
Grindal-matojen kasvatus
Helposti kasvatettava ruoka, joka kelpaa lähes kaikille kaloille. Grindaleita on useita lajeja, joilla on huomattaviua kokoeroja:
1) Laita muovirasian pohjalle multaa, sammalta tai turvetta muutaman sentin kerros.
2) Kostuta vedellä.
3) Ripottele päälle hiukan kissan kuivamuonaa ja lisää ymppi.
4) Sulje kannella, jossa reikä. Laita reikään pumpulia tai vastaavaa.
5) Laita lämpimään paikkaan (ei yli 25 astetta) ja pidä kosteana.
6) Aseta viljelmän päälle lasin tai muovin palanen. Osa madoista tarttuu siihen ja ne voidaan sitten tarjota kaloille.
7) Uusi viljelmä tarvittaessa. (Kannattaa aina pitää vähintään kahta purkkia.)
 |
| Kalat saivat jälleen uuden kodin 49 päivän ikäisinä. 74 kalaa asuttaa 30-litraista allasta. |
 |
| Nothobranchius eggersi red Rufigi River TAN 95-07, 50 päivää 30mm. |
 |
| 53 päivän ikäiset Koiraat ahdistelevat hieman toisiaan ja näyttävät olevan kiinnostuneita naaraista. Kuvassa on kaksi koirasta. |
 |
| Notho 55 päivän iässä. |
 |
| Nothobranchius eggersi red Rufigi River TAN 95-07, 57 päivää 30mm. Koiras. |
 |
| Nothobranchius eggersi red Rufigi River TAN 95-07, 57 päivää 20mm. Naaras. |
 |
| Nothobranchius eggersi red Rufigi River TAN 95-07, 57 päivää 30mm. Koiras. |
 |
| Suu on eggersin kokoon nähden suuri ja pää litteä. |
Orkideaviuhkapyrstö näyttäisi aloittavan kutukäyttäytymisen jo alle kahden kuukauden iässä, kun naaraat ovat vasta parisenttisiä. Haaremin (1k+2n) sijoittaminen pieneen seura-akvaarioon nuolimonnisten ja nuolimonnien seuraksi onnistui hyvin. Itse asiassa nuolimonniset muuttuivat saman tien rohkeammiksi. Koirasviuhkapyrstö ui vilkkaasti kaikissa vesikerroksissa ja kaksi naarasta käyttäytyvät huomattavasti rauhallisemmin. Kalat eivät vaikuta ollenkaan aroilta ja niiden voi sanoa olevan aivan sopivia seura-akvaarioasukkeja. Tosin suurten ja aivan pienten kalojen seuraksi niitä ei kannata laittaa. Myös reviirikalat ja eviä nyppivät lajit ovat huonoja kumppaneita. Virtausta akvaariossa ei saa olla kuin hyvin vähän.
 |
| 35-litrainen allas, jossa testattiin seura-akvaariokelpoisuutta. Kuvassa eggersi-naaras vasemmalla ylhäällä ja Corydoras hastatus-parvi etualalla. Myös yksi Otocinclus-monni näkyy kuvassa. |
 |
| Kututapahtuma toistuu joka päivä useita kertoja. |
.JPG) |
| Jos harrastaja haluaa jälkikasvua tulee akvaarion pohjalle laittaa astiallinen turvetta. Tässä tapauksessa munia ei ole tarkoitus kerätä inkubaatiota varten. |
 |
| Tämä pari on 71 päivän ikäinen. Se on ehtinyt kutea jo kymmeniä kertoja. Viimeisessä vaiheessa koiras pitää naarasta rintaevällä aloillaan. Tästä ei valitettavasti saa kuvia, koska kutu tapahtuu kääpiökielikasvuston (Glossostigma elatinoides) sekaan. |
 |
| Parit alkavat kutea jo reilusti alle kahden kuukauden iässä. Aluksi koiras painaa naaraan hellästi kohti pohjaa. |
 |
| Naaras 59 päivän iässä. |
 |
| Koiras 60 päivää. |
.JPG) | ||
Koiras 63 päivää.
|
.JPG)
|
| Nothojen lemmenleikit 66 päivän iässä. |
 |
| 68-päiväinen Nothobranchius eggersi naaras. |
 |
| Eggersi-naaras tuottaa lyhyen elämänsä aikana kunnioitettavan määrän mätimunia. |
 |
| Orkideaviuhkapyrstön alaleuka on pitkä ja suu aukeaa melkoisen suureksi. |
 |
| Viuhkapyrstöillä alaleuka työntyy yläleukaa ulommaksi. |
 |
| Nothobranchius eggersi ei pelkää ihmistä lasin takana ja on siten oivallinen akvaariolemmikki. |
 |
| N. eggersi Red Rufiji river Camp TAN 95-07 male age 77days TL 40mm. |
.JPG) |
| Nothobranchius eggersi red Rufigi River TAN 95-07, 73 päivän ikäinen pariskunta kutee. |
.JPG) |
| Parilla ikää 84 päivää. Kokoa 3-4cm kuonosta pyrstön kärkeen. |
 |
| Koiras ikää 103 päivää. Suurimmat yksilöt ovat tässä iässä kokonaispituudeltaan (kuonon kärjestä pyrstön kärkeen) lähes viisisenttisiä. |
 |
| Pienikokoinen naaras, ikää 103 päivää. |
 |
| Nothobranchius eggersi red Rufigi River TAN 95-07, 73 päivän ikäinen naaras, joka on kuvauspäivänä kutenut ja sitten syönyt vatsansa täyteen juuri kuoriutunutta artemiaa. Video kututapahtumasta, joka toistuu useita kertoja päivässä: http://www.youtube.com/watch?v=gJhu28A-_UE |
 |
| Kudussa koiras pitää naarasta aloillaan selkäevänsä avulla. Parilla ikää 120 päivää. |
 |
| Ikää kuvan parilla on 109 päivää ja kokoero on huomattava. |
.JPG) |
| Tämä koiras oli ensimmäinen kala, jonka kuolema voidaan panna ehkä vanhuuden heikkouden piikkiin. Kala oli menehtyessään 183 päivää vanha eli hieman yli puolivuotias. Kala teki kuolemaa hieman yli vuorokauden. Vasen silmä oli turvonnut ja lopuksi kala lepäsi vain pohjalla ja hengitti raskaasti. |
.JPG) |
| Kuollut koiras oli melko pienikokoinen. Kokonaispituus oli alle neljä senttimetriä. |
 |
| Nothobranchius eggersin mätimunat ovat hyvin pieniä (<1mm) ja läpikuultavia. |
 |
| Mätimunien keräämiseen käytettävä turve tulee ensin keittää. Tässä on meneillään kuivatus. Mätimunat ovat turpeen sisällä ja liiallisen kosteuden poistamiseksi turve asetellaan sanomalehdelle muutamaksi tunniksi. |
.JPG) |
| Jotkut harrastajat keräävät mätimunat turpeesta ja laskevat ne. Jos silmät ja aika eivät riitä, voi karkeasti arvioida mätimunien määrän seuraavasti: Laske näkyvät munat ja kerro määrä kymmenellä. Tässä läpimitaltaan viisisenttisessä "tupakkakuivassa" turveläjässä (Exo Terra Plantation Soil) näkyy kymmenen mätimunaa. Todennäköinen määrä on siis ainakin sata. |
.JPG) |
| On tärkeää merkitä turvepakkauksiin laji ja keräilyajankohta. |
 |
| Koiras tutustuu lemmenluolaansa. Kippo saa olla noin viikon verran altaassa. |
 |
| Mätimunien keräämiseen käyvät hyvin pakasterasiat, joissa on pohjalla paino ja turvetta. |
 |
| Kudetukseen kannattaa valita kaikkein suurimmat yksilöt. Tämä yksilö on 210 päivän ikäinen ja kokonaispituudeltaan 45mm. |
.JPG) |
| Eggersi-pari 214 päivän iässä. |
.JPG) |
| Ikä 214 päivää ja kutu alkamassa. |
.JPG) |
| Ikä 214 päivää. Tämän vaiheen jälkeen koiras irrottaa otteensa ja läiskäyttää evillään mätimunat hajalleen ympäri pohjaa. |
 |
| 266 days old Nothobranchius eggersi red male Rufigi river TAN 95-07. Tämä koiras on niin kutsutusti hitaasti varttunut. Osa kaloista saavuttaa sukukypsyyden hyvin nopeasti, mutta kuolee nuorena. Tämä yksilö on kehittynyt hitaasti ja on jo lähes yhdeksän kuukauden ikäinen. |
 |
| 290 days old Nothobranchius eggersi red male Rufigi river TAN 95-07. Ikääntyvä koiras menettää koko ajan punaista pigmenttiään. Koko 45mm (Total Length) |
 |
| 290 days old Nothobranchius eggersi red female Rufigi river TAN 95-07. Naaras säilyttää lisääntymiskykynsä loppuun saakka. Koko 30mm (Total Length). |
.JPG) |
| Kuollut 296 päivän ikäinen naaras. Standardimitta 25mm ja täynnä mätimunia. |
 |
| Nothobrancjius eggersi Rufigi River TAN 95-07. Pienikokoinen (TL) 35mm iäkäs koiras. Ikää 314 päivää eli 10,5 kuukautta. |
.JPG) |
| 326 päivän ikäinen koiras, joka kuoli tapaturmaisesti vedenvaihdon yhteydessä TL 40mm. |
 |
| Nothobranchius eggersi TAN 95-07 male 366 days old, Total Length 42mm. Punainen väri on iäkkäältä koiraalta lähtenyt suomuista. |
 |
| Nothobranchius eggersi TAN 95-07 male 387 days old, Total Length 44mm (The oldest of the population). Tämä kala oli oli ensimmäisen sukupolven pitkäikäisin, 387 päivää. |
 |
| Nothobranchius eggersi TAN 95-07 male 387 days old, Total Length 44mm. Tästä kuvasta näkee nothojen valtavan hammasmäärän. |
SUKUPOLVI II
Kun edellisen vuoden kaloista oli hengissä enää kaksi koirasta ja kerättyjen munien inkubaatioaika oli jo täysi, oli aika kastaa uuden sukupolven orkideaviuhkapyrstöt. Käytettävissä oli neljää eri keräysajankohtaa edustavia turveannoksia, mikä auttoi arvioimaan sopivaa inkubaatioaikaa tulevaisuutta ajatellen:
| Nothobranchius eggersi red Rufigi 95-07 | |||||
| 25 Celsiusta | |||||
| Keräily | Vesitys 1 | Inkubaatioaika vrk | Inkubaatioaika vk | Poikasia | Osuus |
| 7.4.2013 | 20.7.2013 | 103 | 15 | 51 | 13 % |
| 14.4.2013 | 20.7.2013 | 96 | 14 | 125 | 33 % |
| 20.4.2013 | 20.7.2013 | 90 | 13 | 135 | 35 % |
| 27.4.2013 | 20.7.2013 | 83 | 12 | 71 | 19 % |
| 382 | |||||
| turvepusseja | 17 | ||||
| Poikasia per pussi | 22 | ||||
Taulukoinnista nähdään, että optimaalisin vesitysajankohta lienee 90-96 vuorokauden inkubaation jälkeen, kun lämpötila on noin 25 Celsiusta. Ensimmäisen kasteen jälkeen seuraavana päivänä poikaset kerättiin talteen pienellä mittakipolla ja pipetillä. Tämän jälkeen turve kuivattiin uudelleen odottamaan toista kastamista. Turpeena on käytetty Exo Terra plantation Soilia, joka on valmistettu kookoksen kuorikuiduista. Hieman parkkia jää kellumaan pinnalle ja sen poistaminen vesityksen yhteydessä tulee suorittaa erittäin varovasti. Turve oli pakattu tavalliseen pakastemuovipussiin, joka oli tiukasti solmussa ja folioon käärittynä. Inkubaation ajaksi turvepussit laitettiin pimeään. Huomion arvoista näissä munaerissä oli toisen kasteen huono poikastuotto. Vain kaksi kalaa kuoriutui kahden viikon kuluttua ensimmäisestä kasteesta. Kumpikin poikanen oli uusimmasta erästä (kerätty 27.4.2013).
 |
| Inkubaation tullessa päätökseen voi mätimunasta erottaa poikasen silmät. |
 |
| Nk. belly slider eli poikanen, joka ui vain pohjaa pitkin uimarakko-ongelmien vuoksi. Ikä 10 päivää ja pituus 4mm. |
 |
| Normaalisti kehittynyt poikanen, jolla on täysi vatsa. Ikä 10 päivää ja kokonaispituus 6mm. |
.JPG) |
| 14 päivän ikäinen noin sentin mittainen poikanen on syönyt vatsan täyteen artemiaa. |
 |
| Pienimmät alle 7mm kokoiset poikaset saivat kodikseen tämän Dennerlen 20-litraisen akvaarion kolmen viikon iässä. |
 |
| Kasvatusongelmia: Tämä 21mm pitkä 40 päivän ikäinen koiras on kuollut väkivallan seurauksena. Yläleuka on purtu olemattomiin. Nopeammin kasvavat ja aggressiiviset koiraat on syytä kasvattaa omissa "yksiöissään". Yksi vihainen kala voi tappaa 1-2 kilpakosijaa päivässä'. |
 |
| Tässä on aika optimaalinen tapa kerätä mätimunia. Ämpäriin raikasta vettä ja ilmastin. Keskelle asetetaan rasia, jossa paino ja keitettyä "kookosturvetta". Valitaan kookas koiras ja kolme naarasta. Kaloja voi välillä vaihdella. Hyvä keräysaika on yksi viikko. Siinä ajassa mätimunia voi kertyä 50-200 kappaletta. On tärkeää aloittaa mätimunien kerääminen jo 2-4 kuukauden iässä. Vanhat kalat saattavat olla jo lisääntymiskyvyttömiä. |
SUKUPOLVI III
Kastoin kolmannen sukupolven 30.3.2014. Inkubaatioajat ja poikasmäärät olivat seuraavanlaisia:
- 177 vrk, 1 kpl
- 169 vrk, 0 kpl
- 133 vrk, 41 kpl
- 126 vrk, 60 kpl
- 119 vrk, 100 kpl
- 113 vrk, 154 kpl
Pisimmän inkubaation turpeet olivat jo päässeet kuivumaan. Yhteensä poikasia oli siis 356 kpl. Siirsin suurimman osan 18 päivän iässä pillisuodatettuun akvaarioon. Kuolleisuutta esiintyi aika paljon, mutta populaatio oli tietysti muutenkin turhan runsas. Lopulta populaatio "kutistui" jostain syystä (ilmeisesti inkubaation oli annettu kestää liian pitkään eli yli 3 kk) 15 yksilöön (8 naarasta ja 7 koirasta) ja aloitin niiden turvin mätimunien keräämisen kesäkuun alussa (ikä 2kk). Suuri kuolleisuus saattaa johtua siis liian pitkäksi venytetystä inkubaatioajasta ja kesäkuun koleasta säästä, jolloin lämpötila oli altaassa vaivaiset kaksikymmentä Celsiusta. Kuolleisuus oli valtavan suurta, koska poikasiästä hedelmälliseen ikään selvisi vain 5% kaloista. Kalat vaikuttivat tässä vaiheessa pienikokoisilta, mutta mätimunia toki kertyi, vaikka niiden koko ei ollut kovin suuri. Lahjoitin kolmannen sukupolven jäljellä olleet kalat (yksi koiras ja kolme naarasta) pois 18.10.2014 seitsemän ja puolen kuukauden iässä.
.JPG) |
| N. eggersi Red Rufiji river Camp TAN 95-07 Age 12 days Total Length 6mm. Poikaset näyttävät syövän kehittymättömiä artemian munia. Niitä tulee altaaseen toukkien mukana. Tällä kalalla saattaa olla yläleuan kehityshäiriö. |
Neljännen sukupolven aloitin kahden pussukan turvin 30.12.2014. Tulokset olivat huolestuttavan heikkoja:
- 109 vrk 15 poikasta (joista yksi oli heti kuollut)
- 114 vrk 19 poikasta
Kaikki kuoriutuivat ensimmäisen vuorokauden aikana. Mätimunat olisi pitänyt kastaa huomattavasti aiemmin, ehkä kolmen kuukauden kuluttua keräämisestä. Poikaset olivat lisäksi erittäin pieniä (mikä sinänsä ei ole uutta) ja osa heikkoja uinniltaan. Minun oli pakko kuivattaa turve uudestaan paremman lopputuloksen toivossa seuraavassa kasteessa. Ensimmäisen kasteen poikaset olivat kaikki kuolleita viikon kuluttua kuoriutumisesta.
 |
| Kuvassa uusi kokeiluallas ensikasvatukseen helmikuulta 2015. Suodatin on Tetran EasyCrystal 250. |
Toisen kasteen suoritin 7.2.2015. Inkubaatiota oli nyt kestänyt siis 149 ja 154 vuorokautta. Vastaavat poikasmäärät olivat 2 ja 5. Näin pieni määrä pakotti kuivaamaan turpeet vielä kolmatta kastetta varten. Käytin tällä kertaa ensikasvatusaltaana muovista akvaariota, joka oli jaettu suodatinmatolla suodatin- ja kalaosastoihin. Liitin myös valaisimen altaan viereen, Laitoin muutamia kierteissarvikotiloita, kasveja, hivenen rautaa nestemäisenä ja teelusikallisen maitoa. Tarkoituksena oli kokeilla likoeläintuotantoa kasvatusaltaassa. Vettä oli altaassa noin 10 cm. Varotoimista huolimatta kaikki poikaset kuolivat tai oikeastaan katosivat viikon kuluessa. Uskoisin, että Tetran suodatin koitui poikasille kohtalokkaaksi. Vaahtomuovista huolimatta ne ovat voineet päästä "väärälle puolelle" allasta.
 |
| Toimiva yhdistelma alkukasvatuksessa. |
Kolmannessa kasteessa 20.2.2015 sammutin suodattimen ennen kalojen lisäämistä kasvatusaltaaseen. Inkubaation kestoajat olivat nyt siis 162 ja 167 vuorokautta ja vastaavat poikasmäärät 10 ja 8. Tällä kertaa suurin osa poikasista oli hyvin virkeän oloisia. Aloitin myös heti n. 10% vedenvaihdot päivittäin sekä pohjan "lappoamisen". Kolmen viikon kuluttua laitoin altaaseen pienikokoisen pillisuodattimen. Tästä erästä kolme poikasta kasvoi aikuisikään.
Neljännessä (3.4.2015) ja viimeisessä kasteessa kuoriutui vielä 27 poikasta. Näistä 8 oli ollut inkubaatiossa 204 vuorokautta ja 19 kalaa 209 vuorokautta. Poikaset vaikuttivat virkeiltä ja laitoin ne kasvamaan pienen pillisuodattimen kera 12-senttimetriseen veteen, jossa oli hieman kelluvaa kasvistoa. Pillisuodattimia saa edullisesti AliExpressistä. Lisäsin myös teelusikallisen (1tl/5L) suolaa veteen ja rautaa nestemäisessä muodossa. Tämä erä menestyi hyvin. Tosin joukossa oli muutamia bellyslidereitä. Tämä johtui ehkä pitkäksi venyneestä inkubaatiosta. 2.5.2015 yhdistin kolme 20.2.2015 kuoriutunutta poikasta (kaikki naaraita) näiden kanssa. Aloitin mätimunien keräämisen 8.6.2015.
 |
| Nothobranchius eggersi Red Rufiji river Camp TAN 95-07, 2 days old, Total Length 5 mm. Swimming in a plastic tank in 12 cm deep water with weak circulation offered by a tiny air powered filter. Notice Artemia and microworms in the stomach. |
Lähteitä:
http://nothos.org/
http://www.mkka.net/articles/Introduction_to_Killifish.pdf
Ian Sainthouse: Tanzania 1995
Markku Varjo: Akvaariokalat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti